Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella ikäihmisten parissa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työhyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmassa keskitytään erityisesti tutkimaan mitkä tekijät heikentävät ja mitkä tekijät tukevat työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Tutkielman aineisto koostuu 15 kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, jotka on julkaistu vuodesta 2010 alkaen. Tutkielma on integroiva kirjallisuuskatsaus ja aineiston analyysi on toteutettu laadullisesti, sisällönanalyysiä hyödyntäen. Kirjallisuuskatsauksen tulokset jakautuvat työssä jaksamista ja työhyvinvointia heikentäviin ammatillisiin ja henkilökohtaisiin tekijöihin sekä työssä jaksamista ja työhyvinvointia tukeviin ammatillisiin ja henkilökohtaisiin tekijöihin. Tutkielmani aineistosta ilmenneet työssä jaksamista heikentävät ammatilliset tekijät on jaoteltu kolmeen alateemaan: työpaikkaan liittyvät ongelmat, tunteet ja ristiriidat sekä työn hallinta, vaatimukset ja määrä. Työssä jaksamista heikentäviä henkilökohtaisia tekijöitä löytyy aineistosta vain muutama yksittäinen, joita ovat työntekijän ikä, henkilökohtainen elämäntilanne ja työntekijän tausta. Työhyvinvointia tukevia ammatillisia alateemoja taas ovat tuki työssä ja johtajuus sekä työilmapiiri ja työn hallinta. Työssä jaksamista tukevia henkilökohtaisia alateemoja ovat saavutukset ja kokemukset, koulutukset ja ohjelmat sekä yksittäiset henkilökohtaiset tekijät. Tuloksissa korostuu työpaikan, työnjohdon ja tuen merkitys. Työn raskauden helpottamisessa auttaisi muun muassa erilaiset koulutukset, työnohjaus ja työilmapiirin sekä työturvallisuuden parantaminen. Lisäksi monet henkilökohtaiset asiat vaikuttavat työssä jaksamiseen. Työntekijöiden kannattaa kehittää henkisiä voimavarojaan huolehtimalla hyvinvoinnistaan ja hyödyntämällä sosiaalisten verkostojen tukea. Työnantajan on tärkeää mahdollistaa työntekijöiden itsensä kehittäminen ja tukea työntekijää työssään. Kun tässä tutkimuksessa esiin tulleisiin asioihin kiinnitettäisiin huomiota, voisi vanhustyöntekijöiden työhyvinvointi parantua. Työhyvinvoinnista olisi tärkeää puhua sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa ja työpaikoilla, koska työntekijän on tärkeää pystyä suojaamaan itseään työuupumukselta, stressiltä ja myötätuntouupumukselta. Ikäihmisten parissa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden työhyvinvointia on hyvä tutkia lisää.
