Tässä tutkimuksessa selvitän, miten masennuksen lääkkeellisestä hoidosta ja siihen kohdistuneesta kritiikistä kirjoitettiin Suomen Lääkärilehdessä 2008–2014. Masennuslääkitys on Suomen kansallisessa hoitosuosituksessa, Depression Käypä hoidossa, suositeltu hoitomuoto masennuksen jokaiseen vaikeusasteeseen. Aikarajauksen sisällä ilmestyi meta-analyysejä, joissa masennuslääkityksen teho kyseenalaistettiin ja jotka herättivät kansainvälistä keskustelua psykiatrian alalla. Aineiston keräsin käymällä läpi Suomen Lääkärilehden vuosikerrat 2008–2014. Mukaan valikoin 349 artikkelia, joissa käsiteltiin masennuslääkitystä tai olennaisilta osin masennusta ja sen muita hoitokeinoja. Ryhmittelin aineiston temaattisesti eri osioihin ja kävin ne läpi sisällönanalyysin keinoilla. Analyysi esitetään tarkastelemalla ensimmäisessä osiossa lehdessä esiintyneitä reaktioita meta-analyyseihin, lehdessä muutoin esiintynyttä kriittistä suhtautumista masennuslääkkeisiin sekä sitä, miten masennusta ja masennuslääkkeiden toimintaa selitetään. Toisessa osassa tarkastellaan, miten potilaiden kokemat lääkehoidon negatiiviset sivuvaikutukset lehdessä esitetään ja miten eri potilasryhmiä hoitosuositusten kannalta käsitellään. Suomen Lääkärilehdessä oli vain vähän reaktioita meta-analyyseihin ja niistä uutisointi oli joko neutraalia tai negatiivista. Lehdessä esiintyi aikarajauksessa myös muita masennuslääkkeisiin kriittisesti suhtautuvia tai niiden negatiivisia puolia käsitteleviä artikkeleita. Tällöin mukaan liitettiin usein välitön vastine, jossa puollettiin Depression Käypä hoidon linjausta. Vaikka masennuslääkkeiden toimintamekaniikka perustuu teoriaan, jossa masennusta selitetään välittäjäaineiden epätasapainolla, ei tämä selitysmalli noussut esille masennusta tai masennuslääkkeiden toimintaa käsittelevissä artikkeleissa. Masennuslääkitys korostui kokonaisaineistossa merkittävästi esimerkiksi psykoterapiaa enemmän. Masennuslääkityksen asema masennuksen ensisijaisena hoitomuotona näyttäytyi aineistossa vakaana. Sivuvaikutuksia koskevissa kirjoituksissa korostuivat subjektiivisesti koettuja ja elämänlaatuun vaikuttavia haittavaikutuksia enemmän somaattiset vaikutukset sekä vaikeus saada sivuvaikutuksia kokeva potilas sitoutumaan hoitoon. Potilasryhmien kohdalla erityisen vertailun kohteeksi nousivat raskaana olevat naiset sekä lääkärit potilaina. Huolimatta siitä, että masennuslääkkeet nostavat raskaudenaikaisia riskitekijöitä, lääkitystä suositeltiin odottaville äideille muttei lääkäreille. Lääkäreiden kohdalla masennusta selitettiin psykososiaalisin perustein eikä lääkitystä siten suositeltu. Masennuksen selittäminen potilaan tai potilasryhmän yksilöllisillä ominaisuuksilla ja kokemuksilla nousi selittäväksi tekijäksi empaattiseen suhtautumiseen ja keskusteluavun painottumiseen hoitosuosituksissa.
