Kulkutaudilla tarkoitetaan nopeasti leviävää bakteerien tai virusten aiheuttamaa tartuntatautia, epidemiaa. Tautien historiallisen tarkastelun voi sanoa alkaneen jo tuhansia vuosia sitten. Eurooppalaiseen tautien historian kirjoitukseen vaikutti pitkään ateenalaisen Thukydideen yksityiskohtainen ja monipuolinen kuvaus Ateenan taudista, jota on usein kutsuttu Ateenan rutoksi. Tauti riehui Ateenassa ja muualla Kreikassa 430–426 eaa. Thukydideen kuvaus taudista ja sen yhteisöllisistä vaikutuksista toimi myöhemmin monille kulkutaudeista kirjoittaneille mallina heidän kuvatessaan oman tarkastelunsa kohteena olevaa aikakautta. Thukydides tiedostaa kulkutautien historiantutkimuksen kaikkein perustavanlaatuisimman ongelman – miten taudit ovat jälkikäteen tunnistettavissa. Vaikka Thukydideen kuvaus Ateenan taudista on yksityiskohtainen verrattuna moniin muihin antiikin aikaisiin tai myöhempiin tautikuvauksiin, niin sen perusteella taudin tunnistaminen ei ole onnistunut. Ehdolla on ollut lukuisa määrä nykyisin tunnettuja kulkutauteja, kuten pilkkukuume, tuhkarokko, isorokko ja influenssa. Yksikään niistä ei voi selittää kaikkia hänen kuvaamiaan taudin oireita, ja toisaalta kuvauksesta puuttuu oleellisia oireita määrittämään tiettyä tautia. Koska kulkutauteja on monia ja niiden tutkimushistoriassa on luonnontieteellisten menetelmien lisääntyvän käyttöönoton myötä tapahtunut merkittäviä muutoksia, käsittelen tässä artikkelissa erikseen vain eräiden historiallisesti merkittävien kulkutautien, kuten ruton, koleran ja influenssan, tutkimushistoriaa.
