Tässä tutkimuksessa analysoidaan juopumuksen asteen vaikutusta kuolemaan johtavan liikenneonnettomuuden riskiin moderneilla tilastollisilla menetelmillä. Tutkimuksen pääaineistona ovat vuosina 2005–2014 Suomessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet moottoriajoneuvo-onnettomuudet, joissa oli mukana henkilöauto aiheuttajana tai muuna osallisena. Pääaineistoa täydennetään ratsiatutkimuksista julkaistuilla tilastoilla. Keskeisiä käytettyjä mittareita ovat riskisuhde sekä vakioitu riskisuhde, josta on poistettu sekoittavien muuttujien vaikutusta. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, miten pieni veren alkoholipitoisuus alkaa lisätä liikenneonnettomuuden riskiä, ja toisena tavoitteena on arvioida eri alkoholipitoisuuksien aiheuttaman riskin suuruusluokkaa. Tutkimuksessa havaitaan, että alkoholin vaikutuksen alaisena ajaneet näyttävät jakautuvan kahteen ryhmään. Suurin osa (yli 80 %) pyrkii pitämään alkoholin nauttimisen sallitun rajoissa, niin ettei rattijuopumuksen raja ylity. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien aineistossa ylivoimaisesti suurin osuus on törkeitä rattijuoppoja, mutta on todennäköistä, että jo vähäinen veren alkoholipitoisuus (alle 0,2 ‰) lisää kuolemaan johtavan onnettomuuden riskiä. Onnettomuuden aiheuttamiseen perustuvat riskisuhteet ovat suurempia kuin osallisuuteen perustuvat. Riski olla aiheuttajana kuolemaan johtavassa liikenneonnettomuudessa on noin kymmenkertainen verrattuna raittiiseen, jos veren alkoholipitoisuus on 0,4 promillea. Riskisuhde kasvaa noin satakertaiseksi, jos veren alkoholipitoisuus on 1 promille. nonPeerReviewed
