Tutkimuksessa analysoidaan ruotsalaisen tv-juontaja ja kirjailija Daniel Sjölinin uransa päätösteokseksi nimeää romaania Världens sista roman (2007) autofiktion ja apokalyptisyyden näkökulmista. Tutkimuksen ydinkysymyksenä on romaanin omaelämäkerrallisuuden ja omaelämäkerrallisen materiaalin tarkastelu Serge Doubrovskyn autofiktio-käsiteen kautta. Autofiktiivinen teos asettuu tietoisesti omaelämäkerran ja fiktiivisen romaanin välimaastoon hämärtäen ja venyttäen niiden rajoja. Pintapuolisesti Sjölinin romaani asettuu selkeästi fiktion alueelle mutta pinnan alla kirjailija käsittelee romaanissaan hyvin henkilökohtaisia aiheita: kirjailijanuran lopettamista ja oman lapsen menettämistä. Molemmat aspektit rakentavat romaanin keskeistä tematiikkaa ja niihin liittyy oleellisesti myös tutkimuksen toiseksi tärkeäksi kysymykseksi muodostuva apokalyptisyys sekä sille tyypillisen lopunajan tematiikan ilmeneminen Sjölinin romaanissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka romaani on nimensä mukaisesti ”maailman viimeinen romaani” ja millaisia keinoja luojajumalaan vertautuvalla kirjailijalla on sekä luoda maailmoja että tuhota ne. Lisäksi eritellään romaanissa esiintyvää apokalyptistä kuvastoa ja yhteyksiä Raamatun apokalyptisiin kirjoihin. Tutkimuksessa osoitetaan, ettei ”vain fiktiolta” vaikuttavassa teoksessa todellista kirjailijaa ja hänen henkilöhistoriaansa voida sulkeistaa luennan ulkopuolelle. Romaanin ensimmäisessä ja toisessa persoonassa kerrotut tarinalinjat voidaan palauttaa todelliseen kirjailijaan, minkä lisäksi ne kietoutuvat toisiinsa tavalla, jonka kautta ei hämärry ainoastaan toden ja fiktion suhde vaan myös se, mitä romaanin maailmassa todella on tapahtunut, kyseenalaistuu. Tarinamaailman ja koko fiktion tuhoutuminen vertautuu päähenkilön dementoituneen äidin kielen ja psyyken hajoamiseen. Analyysin lähtökohtina autofiktio ja apokalyptisyys osoittautuvat toisiaan täydentäviksi ja motivoiviksi käsitteiksi. Ennen kaikkea Sjölinin romaani on juuri autofiktiivisyytensä nojalla mitä suurimmissa määrin apokalypsi, ”Danielin kirja”.
