Tämä tutkielma selvittää iltapäivälehtien ja televisio-ohjelmien välistä suhdetta, ja sitä, mitkä seikat siihen vaikuttavat. Tutkimuksen kohteena on iltapäivälehtien televisio-ohjelmauutisointi syksyllä 2012 ja siinä näkyvät aihevalinnat, asenteet ja trendit, sekä iltapäivälehtien ja televisio-ohjelmien tapa luoda ja ylläpitää yhdessä julkisia puheenaiheita. Keskeisessä osassa ovat konsernikytkökset ja vertaaminen aikaisempaan, noin kymmenen vuoden takaiseen aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Tutkimusmenetelmänä käytetään määrällistä sisällönerittelyä sekä laadullista sisällön analyysia tapaustutkimusten muodossa. Tapaustutkimuksilla selvitetään syvemmin määrällisessä luokittelussa esiin nousseita tv-ohjelmajournalismiin liittyviä ilmiöitä. Yksittäisiä aineistosta esiin nousseita ilmiöitä ovat iltapäivälehtien ja tv-ohjelmien välillä säilynyt erityislaatuinen suhde, Ilta-Sanomien negatiivinen asenne Yleä kohtaan, MTV3:n dominoiva asema tv-ohjelmajournalismissa ja isojen ohjelmaspektaakkelien uutisoinnissa toistuva kaava. Tutkimus osoittaa, että iltapäivälehdissä käsiteltyjen televisio-ohjelmien kirjo on laajentunut valtavasti kymmenen vuoden aikana. Kotimaiset tosi-tv-ohjelmat aitoine ihmisineen ja julkisuudesta tuttuine henkilöineen ovat nousseet tv-aiheisten juttujen keskiöön, kun vielä kymmenisen vuotta sitten ulkomaalaiset draamasarjat saivat paljon huomiota iltapäivälehdissä. Iltapäivälehdet ja televisio tarvitsevat toisiaan, eikä kumpikaan selviäisi yhtä hyvin ilman toista. Televisiolla on paljon valtaa puheenaiheiden muodostamisessa, kun taas iltapäivälehdillä on mahdollisuus joku nostattaa ohjelmia entisestään tai halutessaan jopa tuhota ne. Iltapäivälehdet tarvitsevat ohjelmia saadakseen myyviä aiheita, ohjelmat taas lehtiä saadakseen huomiota.
