Julkaisun sivua 2 on päivitetty 14.4.2022: Kannen kuva: Riku Lumiaro. Maatalouden aiheuttaman vesien rehevöitymisongelman ratkaisemisessa tarvitaan tehokasta maatalouden ympäristösääntelyä. Tätä sääntelyä uudistetaan parhaillaan. Nykyiset rajoitukset lannoitetypen käytölle täydentyvät lannoitelainsäädäntöön tuotavilla, kaikkia viljelijöitä koskevilla säännöksillä fosforilannoituksen enimmäismääristä. Samalla vapaaehtoisen maatalouden ympäristökorvauksen ehdoksi asetetut lannoitusrajat poistuvat. Tämä raportti käsittelee lannoituksen ja maatilan viljelytoimien suunnittelua sekä enimmäislannoitusmäärien valvontaa tukevan peltolohkokohtaisen ravinnetietovarannon tarvetta ja tietosisältöä. Tällaiseen viranomaiskäyttöön tarkoitettuun digitaaliseen ravinnetietovarantoon kerättäisiin kaikkien Suomen peltolohkojen ravinne-, viljely- ja satotiedot. Ravinnetietovarantoa ylläpitäisi Ruokavirasto. Tällä hetkellä lannoitusta ja lannan levitystä valvotaan maatiloilta kerättävien peltolohkokohtaisten muistiinpanojen avulla. Lohkokohtaiset muistiinpanot saadaan viranomaisten käyttöön vuosittain vain pientä osaa tiloista koskevien valvontojen yhteydessä, eikä niitä kerätä tai välitetä järjestelmällisesti viranomaisten käyttöön. Näin ollen tilojen keräämää aineistoa hyödynnetään viranomaistoiminnassa vain vähän. Ravinnetietovarantoon kaikilta peltolohkoilta kerättäväksi suunnitellut viljavuus-, viljely- ja satotiedot tehostaisivat ravinteiden käytön valvontaa ja auttaisivat muodostamaan kokonaiskuvan Suomen peltolohkojen viljavuuden muutoksesta ja ravinnehuuhtoumapotentiaalista. Maanviljelijöiden haastattelut osoittavat, että joillekin viljelijöille lohkokirjanpito on hyvän tilanhoidon työkalu, kun taas toisille se edustaa perusteetonta kontrollia ja tilan toimintaan puuttumista. Fosforirajoihin suhtaudutaan eri tavoin. Tämä osaltaan korostaa valvonnan merkitystä. Jos pelisäännöt ovat selvät ja niiden noudattamista seurataan, ovat säännöt kaikille samat. Osa haastatelluista viljelijöistä epäilee, että näin ei tällä hetkellä ole. Maatalouden ravinnetietovarannon käyttöönotto vaatii viljelijöiltä lisätoimia lähinnä niillä tiloilla, jotka eivät tällä hetkellä tee lohkokohtaisia muistiinpanoja nykyisen ympäristökorvauksen edellyttämässä laajuudessa sekä niillä tiloilla, joilla lohkomuistiinpanoja ei tallenneta digitaalisesti. Muut merkittävimmät käytännön muutostarpeet koskevat viljavuustutkimusten maanäytteiden oton luotettavuuden lisäämistä, kasvirekisterien yhdenmukaistamista sekä reaaliaikaisen lannoitevalmisterekisterin perustamista. Ravinnetietovarannon perustaminen edellyttää uutta lainsäädäntöä. Kaikille viljelijöille tulee säätää velvollisuus pitää ja raportoida viranomaiselle nykyisen ympäristökorvausjärjestelmän tasoista lohkokirjanpitoa tavalla, joka mahdollistaa enimmäislannoitusmäärien valvonnan. Vaikka ravinnetietovaranto on tarkoitettu ensisijaisesti viranomaistarkoituksiin, sen sisältämät tiedot ovat pääosin julkista ympäristötietoa, jonka saatavuuden rajoittamiselle ei ole perusteita. Tietojen luovuttamisesta on kuitenkin säädettävä erikseen joko yleisesti ympäristötietoja koskevalla julkisuuslain muutoksella tai sisällyttämällä ravinnevarantoon sisältyvien ympäristötietojen luovuttamista koskevat säännökset ravinnekuormituksen rajoittamista koskevaan erityislainsäädäntöön.
