Tiivistelmä Työperäisen monipaikkaisuuden on huomattu yleistyvän samalla, kun työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, etätyöskentely lisääntyy ja työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenevät. Yksinkertaisimmillaan monipaikkaisuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on useampi kuin yksi asuin- tai oleskelupaikka. Tässä tutkimuksessa keskitytään työperäiseen monipaikkaisuuteen, jolla on arvioitu olevan vaikutuksia työvoiman saatavuuteen, työmatkustamisen määrään ja kustannuksiin sekä työmatkustamisesta aiheutuviin päästöihin ja siihen kuluvaan aikaan. Monipaikkaisuus on kuitenkin pitkälti virallisen tilastoinnin tavoittamattomissa. Tutkimuksen tavoitteena on syventää työssäkäyntitilastointiin perustuvaa käsitystä työssäkäynnin maantieteellisestä rakenteesta erityisesti alueiden välisen työssäkäynnin ja työperäisen monipaikkaisen asumisen näkökulmasta sekä arvioida, kuinka laaja ilmiö monipaikkainen työssäkäynti on Suomessa. Paikkatietoanalyyttinen tutkimus perustuu Suomen Ympäristökeskuksen tilastoruutupohjaisen (250×250m) yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) työmatkatietoihin, eli asuin- ja työpaikkojen sijainteihin ja niiden välisiin etäisyyksiin. Tämä mahdollistaa työssäkäynnin maantieteellisten rakenteiden tutkimisen tilastollisiin analyyseihin verrattuna tarkemmilla mittakaavoilla ja hallinnollisten aluerajausten lisäksi myös toiminnallisia alueluokituksia käyttäen. Tutkimus tunnistaa alueelliseen ja paikalliseen työssäkäyntiin, alueiden väliseen pendelöintiin sekä pitkän matkan työssäkäyntiin eli potentiaaliseen työperäiseen monipaikkaisuuteen kytkeytyviä rakenteita. Työssäkäyntietäisyyksiä tarkastellaan kaupunki-maaseutuluokituksen pohjalta ja kuntien työssäkäyntivirtojen verkostokeskeisyyttä tarkastellaan verkostometriikan avulla. Abstract Work-related residential multi-locality is becoming more common, while forms of work and working conditions are diversifying, the share of teleworking is increasing and the time and place dependency of work is weakening. In simple form, multi-locality refers to residence or staying in more than one place. This study focuses on work-based multi-locality which has been considered affecting the availability of workforce, commuting patterns, traffic emissions and time spent travelling. However, work-related residential multi-locality is not recognised by official statistics. The study aims to deepen the understanding of the spatial structures of commuting at different distances, especially at the inter-regional scale, in Finland. Again, the aim is to analyse the spatial patterns and volume of work-related residential multi-locality. The analyses are based on the geographic information systems/science (GIS) and the gridbased (250 × 250m) commuting data of Finnish monitoring system of spatial structure and urban form (YKR). The study identifies structures related to regional and local commuting, inter-regional commuting and potentially work-related residential multi-locality i.e. distance to work exceeds typically acceptable commuting distances. The study applies network metrics to evaluate network-centricity of municipalities in relation to commuting flows.
