| الوصف: |
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan venäjän он/она-pronominien käännösvastineita ja niiden vaikutusta käännöksen koheesioon. Tutkimusaineistona on Anton Tšehovin Kaksintaistelu-pienoisromaani (1891) sekä sen kolme eriaikaista käännöstä: Emil Mannstén (1921), Juhani Konkka (1960) ja Ulla-Liisa Heino (1961). Aineistosta on koottu kaksikielinen korpus, jonka avulla tarkastellaan teksteissä ilmeneviä он/она-pronominien käännösratkaisuja. Tutkimuksen avulla haetaan vastauksia siihen, miten ja missä määrin он/она-pronominien käännösvastineet ovat vahvistaneet käännösten koheesiota ja siten säilyttäneet tekstin koherenssia, toteutuuko käännöksissä eksplisiittistämistä, millaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet, miten pronominien ilmaisema sukupuolisuus ilmenee vastineissa sekä miten aika on vaikuttanut näiden pronominien suomentamiseen ja onko eriaikaisten käännösten välillä eroja. Tutkimusmetodina on konkordanssianalyysi, jonka avulla korpusmateriaalista saadaan sekä laadullista että määrällistä tietoa он/она-pronominien käännösvastineista ja etenkin hän pronominin säilymisestä. Lisäksi vertaillaan kääntäjien ratkaisuja eri tilanteissa. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastellaan työn kannalta keskeisiä teemoja ja niihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Keskiössä ovat tekstin koherenssi eli tekstin yhtenäisyys, siihen vaikuttava koheesio eli tekstin sidosteisuus. Lisäksi käsitellään kaunokirjallisuuden uudelleenkääntämistä ja tekstin eksplisiittistämistä yhtenä käännöksiä luonnehtivana piirteenä. Eksplisiittistäminen eli tekstin selkeyttäminen vahvistaa tekstin koheesiota ja siten vaikuttaa tekstin koherenssiin ja lukijan tulkintaan. Tutkimusanalyysille luodaan raameja tarkastelemalla suomen hän- ja venäjän он/она-pronominien olemusta kieliopin näkökulmasta ja niiden kääntämistä kognitiivisen kieliopin pohjalta. Kognitiivinen kielioppi tarkastelee kieltä merkityksen näkökulmasta ja sen mukaan erilaisilla kieliopin elementeillä, kuten pronomineilla, on merkityksensä. Он/она-pronominien käännösvastineet on jaettu kolmeen ryhmään: pronomini-, substantiivi- ja nollavastineet. Analyysin tuloksena käy ilmi, että он/она-pronominien käännösvastineena on kaikkein eniten käytetty pronomineja. Pronominien osuus kaikista vastineista on 85 %. Nollavastineiden osuus on 8 % ja substantiivien osuus 7 %. Pronomineista eniten on käytetty hän-pronominia, jonka osuus kaikista pronomineista on 97 %. Tarkentavina käännösvastineina on jonkin verran käytetty erilaisia substantiiveja, kuten erisnimiä ja muita substantiiveja, kuten sanoja mies ja nainen. Nollavastineiden ryhmään kuuluvat poistot, nolla-anaforat sekä erilaiset parafraasit. Tutkimus osoittaa, että käännöksissä on tapahtunut eksplisiittistämistä jossain määrin, vaikka ei kuitenkaan oletetussa laajuudessa, ja sen vuoksi tekstien koheesio on paikoitellen vahvistunut ja koherenssi säilynyt. Hän-pronomini on säilynyt käännösvastineena yllättävänkin laajasti, mikä osoittaa vieraannuttavan käännösstrategian käyttöä kaikissa käännöksissä. Eri käännösten välillä on pieniä eroja niin erilaisten käännösvastineiden valinnoissa kuin eksplisiittistämisessäkin. Vaikuttaa siltä, että kääntäjät ovat tehneet vähäiset eksplisiittistävät muutokset tietoisesti, jolloin ne useimmiten liittyvät viittaussuhteiden selkeyttämiseen. Joissakin tilanteissa liian suora ja sanatarkka kääntäminen on kuitenkin jättänyt tekstiin epäselvyyttä. Kääntäjän tekemillä valinnoilla on siis merkitystä lukijan kannalta. |
