Tämä tutkielma tarkastelee Suomen itsenäistymisen jälkeisiä mielipiteitä, asenteita ja toimenpiteitä, jotka kohdistuivat niin kutsuttuun venäläiseksi miellettyyn kaupunkitilaan 1920-luvun Hämeenlinnassa. Keskiössä ovat sekä koettu kaupunkitila suomalaisten asukkaiden näkökulmasta että sen konkreettiset muutokset, eli kaupunkitilan derussifikaatio. Venäläiseksi mielletty kaupunkitila on käsite, joka on muodostettu kokijoiden mielikuvista tiettyjen paikkojen ja tilojen venäläisyydestä rakennuksista sekä alueista, joiden tiedetään historiantutkimuksen perusteella olleen venäläisten käyttämiä ja rakentamia. Tutkielman keskeisin lähdeaineisto pitää sisällään tutkimusajankohtana ilmestyneiden hämeenlinnalaisten sanomalehtien julkaisuja, joista olen tutkinut niissä ilmennyttä keskustelua sekä uutisointia. Lisäksi olen tutustunut vuosien 1918–1930 kaupunginvaltuuston pöytäkirjojen pohjalta koottuihin kunnalliskertomuksiin. Näiden lisäksi lähteet ja käsitteenmäärittelyssä käytetty aineisto pitävät sisällään karttoja, valokuvia, rakennushistoriaselvityksiä sekä aiempaa tutkimuskirjallisuutta koskien Hämeenlinnaa ja venäläisten sinne rakentamia rakennuksia. Pro gradu -työ yhdistelee kaupunki-, kokemus- ja taidehistoriaa sekä ottaa kantaa aiemmin tutkimattomaan Hämeenlinnan kaupunkikuvaan maailmansotien välisenä aikana. Keskeisiä näkökulmia ovat suomalaisen nationalismin ja venäläisvihan vaikutukset kaupunkitilaan, mitkä liittävät tutkimuksen osaksi myös identiteetti- ja vähemmistöhistoriaa. Hämeenlinna on venäläisen kaupunkitilan tutkimuksen kannalta merkittävä kaupunki, sillä siellä sijaitsi sen suhteellisen pienestä koosta huolimatta merkittävä venäläinen varuskunta ja venäläisten yhteisö 1900-luvun alussa. Tämän yhteisön toimesta ja tarpeita varten rakennettiin uusia rakennuksia ja kaupunkitilaan syntyi erilaisia merkkejä sen venäläisistä asukkaista. Suomalaisten suhde venäläisiin ja Venäjään muuttuivat autonomian ajan loppupuolelle sijoittuneiden venäläistämiskausien aikana. Venäläinen panslaavinen nationalismi sekä venäläistäminen tähtäsivät reuna-alueiden tiiviimpään integraatioon emämaan kanssa, mikä herätti vastarintaa Suomen kaltaisissa jo kansallisesti heränneissä maissa. Itsenäistyneessä Suomessa nousi pinnalle näiden sortovuosien herättelemää venäläisvastaisuutta ja -vihaa, mikä ilmeni esimerkiksi kielenkäytössä ja politiikassa. Venäläisiin kohdistunutta vihamielisyyttä oli havaittavissa myös Hämeenlinnassa, jossa asenteet ilmenivät esimerkiksi niin lehdistön aiheissa ja kielenkäytössä kuin valtuustonkin kannanotoissa. Venäläisviha oli koko Suomessa yleisempää oikeistopiireissä, ja tämä näkyi myös Hämeenlinnassa, jonka valtuusto oli oikeistovaltainen koko 1920-luvun. Tämä ilmapiiri vaikutti kaupunkitilaan, jonka venäläisistä paikoista, tiloista ja muista venäläisyyden ilmenemistä käytiin kriittistä ja jopa rasistista keskustelua. Arvostelua kohtasivat etenkin venäläisten rakentamat kasarmirakennukset sekä ortodoksiset pyhäköt. Ennakkoluulot ja asenteet venäläisiä kohtaan vaikuttivat näiden tilojen kokemiseen, minkä seuraukset ilmenivät puolestaan siinä, miten tiloja käytettiin, muokattiin tai jopa hävitettiin. Tutkielma osoittaa, että hämeenlinnalaisen kaupunkitilan derussifikaatio keskittyi erityisesti paikkoihin, joilla nähtiin olleen yhteyksiä Venäjän hallintoon tai venäläisiin sotilaisiin. Kasarmien kohdalla niistä käytyä diskurssia ja historiankertomusta muokattiin sopimaan paremmin tarinaan suomalaisesta armeijasta, josta tuli kasarmien uusi käyttäjä. Tähän vaikutti myös heikko taloudellinen tilanne, jossa rakennusten haaskaaminen ei olisi ollut järkevää. Muita venäläisten ja ortodoksien käyttämiä rakennuksia puolestaan takavarikoitiin ja Hämeenlinnan ortodoksinen sotilaskirkko jopa purettiin ja muutettiin kirjastoksi. Lisäksi venäläisyyttä ja sen kieltä häivytettiin katutilasta eli tätä tilaa suomalaistettiin. Tutkielma ottaa ensi kertaa kantaa yksittäisiä rakennuksia tai rakennustyyppejä laajemmin venäläiseksi miellettyjen paikkojen ja monumenttien derussifikaatioon suomalaisessa kaupungissa sotien välisenä aikana.
