Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia eurooppalaista kansalaisaloitejärjestelmää Minority Safepack -aloitteen kautta. Kyseinen aloite pyrki parantamaan kielellisten ja kansallisten vähemmistöjen asemaa Euroopan unionissa. Aloite piti alun perin sisällään 11 erilaista ehdotusta, joista loppujen lopuksi yhdeksän hyväksyttiin rekisteröitäväksi. Ehdotukset käsittelivät laajasti eri teemoja, liittyen muun muassa rakennerahastoihin ja tekijänoikeuksiin. Tutkielmassa on tarkoitus perehtyä siihen, kuinka aloitteen tarpeellisuutta on pyritty perustelemaan aloitteen kotisivuilla ja parlamentin julkisessa kuulemisessa. Aloitteen kotisivuilla materiaalina on erilaiset videot sekä sivuilta löytyvät havainnollistavat tarinat liittyen aloitteen tekemiin ehdotuksiin. Tutkielman toisena, ylemmän tason tutkimuskysymyksessä tarkastellaan eurooppalaista kansalaisaloitejärjestelmää tämän aloitteen kautta. Tarkoituksena on selvittää, pitävätkö tutkimuskirjallisuudessa esitetyt argumentit ja huomiot paikkaansa tämän aloitteen kohdalla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös komission vastausta aloitteeseen. Tutkielma on tapaustutkimus ja tutkimusmenetelminä on käytetty laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Tutkielman aineisto on kerätty aloitteen kotisivuilta saatavasta materiaalista sekä parlamentin julkisesta kuulemisesta. Näistä poimittuja argumentteja on kategorisoitu teemoittain. Tarkoituksena on selvittää, mihin asioihin aloitteen kannattajat vetoavat puolustaessaan aloitteen tarpeellisuutta. Tutkielman jälkimmäiseen tutkimuskysymykseen vastatessa puolestaan tarkastellaan ensimmäisen tutkimuskysymyksen aineiston lisäksi myös tutkimuskirjallisuudessa esitettyjä huomioita Minority Safepack -aloitteen kautta. Tarkoituksena on selvittää, pitävätkö nämä argumentit tämän kyseisen aloitteen kohdalla paikkaansa. Tutkielman tulokset ovat seuraavat. Minority Safepack -aloitetta puolustavista argumenteista nousi kolme pääteemaa esiin: yksilöiden ja yhteisöjen etu, kielen ja kulttuurin merkitys sekä arvoihin vetoaminen. Nämä kategoriat jakautuivat kukin vielä neljään alakategoriaa, ja osa näistä kategorioista oli keskenään hyvinkin lähellä toisiaan. Kuitenkin kolme ylätason kategoriaa oli selkeästi erotettavissa toisistaan. Aloitteen tarpeellisuutta perusteltiin siis usean eri näkökulman kautta. Aloite sai kannatusta myös parlamentissa, mutta komissio kuitenkin päätti olla viemättä aloitteen ehdotuksia eteenpäin. Aloitteen kautta eurooppalaisesta kansalaisaloitejärjestelmästä sai suurimmaksi osaksi sellaisen kuvan, mitä tutkimuskirjallisuus esitti. Aloitteen takana on suuri vakiintunut kansalaisjärjestö ja aloitetta voidaan pitää osallistavan demokratian välineenä. Toisaalta tämä on hieman ristiriidassa sen kanssa, että komissio ei kuitenkaan vienyt aloitetta eteenpäin. Vastoin tutkimuskirjallisuutta, aloite ei ollut uusien toimijoiden tekemä eikä se myöskään varsinaisesti tuonut unionille uutta agendaa
