On vaikea ajatella, että ystävystyisin työkavereihin : Nuorten aikuisten yksinäisyys korkeakoulusta työelämään koskevaa siirtymää koskevissa tarinoissa
التفاصيل البيبلوغرافية
العنوان:
On vaikea ajatella, että ystävystyisin työkavereihin : Nuorten aikuisten yksinäisyys korkeakoulusta työelämään koskevaa siirtymää koskevissa tarinoissa
Tutkimuksessa olen tarkastellut yksinäisyyttä tarinoissa, jossa nuori aikuinen on siirtymävaiheessa korkeakouluopinnoista työelämään. Olen keskittynyt yksinäisyyden sanoittamiseen tarinoissa. Yksinäisyydellä viittaan negatiiviseen subjektiiviseen tuntemukseen, kun taas yksinolo voi olla neutraalia tai positiivista. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata millä tavoin yksinäisyyttä sanoitetaan, kun tarkastellaan nuorten siirtymistä korkeakoulutuksesta työelämään. Vastaavanlaisia tutkimuksia ei ole aiemmin tehty. Tutkimukseni tavoitteena on rikastuttaa tutkimuskeskustelua tuomalla uusia tulokulmia yksinäisyyteen liittyvään tutkimukseen. Tutkimuksen teoreettisena pohjana toimii sosiaalipedagoginen ajattelu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu keskusteluihin nuoresta aikuisuudesta, heidän siirtymästään opinnoista työelämään ja siirtymäaikana tapahtuvasta sosialisaatiosta. Lisäksi tutkimus käsittelee keskusteluja yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Tutkimus on menetelmäsuuntaukseltaan laadullinen ja tutkimusotteeltaan narratiivinen. Tutkimusaineisto on tarinamuotoista ja tutkimusaineisto on analysoitu narratiivisin analyysimenetelmin. Aineistonkeruu on toteutettu eläytymismenetelmän avulla ja tutkimusaineisto on analysoitu kokonaishahmon avulla tehdyllä teemoittelulla ja tarinoiden yksityiskohtien analyysillä. Tutkimusaineistona toimivat osallistujien kirjoittamat tarinat nuorista aikuisista, jotka elävät korkeakoulutuksen ja työelämän välistä siirtymävaihetta. Tutkimukseen osallistuneet ovat kirjoittaneet tutkimusaineiston tarinat jatkamalla saamaansa taustatarinaa. Taustatarinoita on ollut kaksi, ja niiden ainoana eroavaisuutena on ollut päähenkilön subjektiivinen kokemus omasta yksinäisyydestään. Tutkimus osoitti, että yksinäisyyttä on sanoitettu ainakin siirtymävaiheeseen liittyvänä positiivisena tai neutraalina välttämättömänä yksinolona, pelkona jäädä yksin tai osattomaksi ja itsestään riippumattomana sosiaalisena eristyneisyytenä. Tutkimus avaa monia jatkotutkimusaiheita. Olisi tärkeä jatkaa teeman tutkimista laajentamalla kohderyhmää ja ottamalla monipuolisemmin erilaisia teorioita ja tutkimusmetodeja käyttöön, jotta myöhemmin olisi mahdollista tehdä tutkimistietoon perustuen populaatiotasolle yleistettävissä olevia hypoteeseja ja testata niitä määrällisin tutkimusmetodein.
