Artikkelissa tarkastellaan Tampereen kehyskuntien yhdeksäsluokkalaisten (N=843) elämäntarkoitusta sekä sitä, miten heidän ajatuksissaan näkyy William Damonin määritelmä elämäntarkoituksesta päämääränä, johon yksilö pyrkii pitkäjänteisesti ja joka palvelee itsen lisäksi ympäröivää yhteiskuntaa. Laadulliset vastaukset analysoitiin sisällönanalyysillä ja kvantitatiivinen osuus klusterianalyysilla. Tutkimuksen tuloksena löydettiin neljä päämääräprofiiliaeli päämäärätietoiset (36 %), itsekeskeiset (33 %), haaveilijat (23 %) ja sitoutumattomat (8 %). Päämäärätietoiset olivat parhaiten omaksuneet demokratiassa vaadittavat ja opetussuunnitelman esiin nostamat kansalaistaidot eli osallistumisen ja vastuullisen suhtautumisen tulevaisuuteen. Laadullisen aineiston perusteella yhdeksäsluokkalaisten elämänpäämäärät olivat itsekeskeisiä. Kolme merkittävintä päämäärää oli itsensä toteuttaminen, onnellisuuden tavoittelu ja ura. Kolmasosa nuorista ei ilmaissut mitään elämänpäämäärää. Suhteessa eniten päämäärää vailla olevia oli sitoutumattomien nuorten ryhmässä. Tämä ryhmä haastaa eniten nuorisokasvatusta ja koulua, sillä elämäntavoitteiden puute voi johtaa passiivisuuteen, alisuoriutumiseen ja syrjäytymiseen.
Full Text Finder